Make your own free website on Tripod.com

Viisisataa Kiloa

Eric Knowles heräsi motellihuoneessa ja katseli ympärilleen. Jättimäisen sängyn toisella puolella, tiukasti toisiinsa kietoutuneina, makasivat Louie ja Gloria. Eric löysi pullon lämmintä kaljaa, avasi sen, otti pullon mukaansa kylpyhuoneeseen ja joi sen suihkussa. Hänellä oli helvetin huono olo. Hän oli kuullut lämpimän kaljan tempun ammattilaisilta. Se ei toiminut. Hän astui suihkusta ja oksensi vessanpönttöön. Sitten hän meni takaisin suihkuun. Tämä se oli se kirjailijana olemisen ongelma, pahin niistä - vapaa-aika, ylimääräinen vapaa-aika. Oli odoteltava kuntoutumista, kunnes kykenisi taas kirjoittamaan ja odottelu puolestaan teki sinut hulluksi, ja koska tulit hiljalleen hulluksi sinä aloit juomaan, ja mitä enemmän joit, sen hullummaksi tulit. Ei ollut mitään erityisen hohdokasta olla kirjailija, saati sitten juoppo. Eric kuivasi itsensä, pisti shortsit jalkaan ja käveli takaisin huoneeseen. Louie ja Gloria heräilivät.

"Voi vittu," sanoi Louie, "voi Luoja."

Louie oli myös kirjailija. Hänen ei tarvinnut maksaa vuokraansa, toisin kuin Ericin, sillä Gloria maksoi hänen vuokransa. Naiset elättivät kolmea neljäsosaa kaikista Ericin tuntemista kirjailijoista; he käsittelivät naisia taitavammin kuin kirjoituskoneitaan. He möivät itseään naisilleen, sekä henkisesti että ruumiillisesti.

Hän kuuli kuinka Louie oksensi kylpyhuoneessa, ja se sai Ericin voimaan uudelleen pahoin. Hän löysi tyhjän paperipussin ja joka kerta, kun Louie yökkäsi, yökkäsi Erickin. Se oli läheistä harmoniaa.

Gloria oli oikein mukava. Hänet oli juuri kiinnitetty apulaisprofessoriksi Pohjois-Kalifornian yliopistoon. Hän venytteli itseään sängyssä. "Te jätkät olette todella jotakin. Oksentavat siamilaiset!"

Louie tuli ulos kylpyhuoneesta. "Hei, et kai sinä pilkkaa meitä?"

"Eihän toki. Oli vain aika rankka ilta minulle."

"Oli se meillekin rankka."

"Taidan yrittää lämpimän kaljan kikkaa uudestaan," sanoi Eric. Hän korkkasi pullon ja yritti uudemman kerran.

"Oli se tosiaankin jotain, se miten sinä hoitelit sen naisen," sanoi Louie.

"Mitä sinä tarkoitat?"

"Sitä, kun se hyökki sinua kohti sen kahvipöydän yli, ja sinä teit kaiken kuin hidastettuna. Et ollut moksiskaan. Sinä vain otit sitä kiinni molemmista käsistä ja pyöräytit ympäri. Sitten sinä nousit päälle ja sanoit, ‘Mikä helvetti sinua oikein vaivaa?’"

"Tämä kaljakikka toimii," sanoi Eric. "Sinun kannattaisi kokeilla."

Louie korkkasi pullon ja istuutui sängyn laidalle. Louie oli pienen lehden päätoimittaja, Rottien kapina. Se oli pienlehti. Pienlehdeksi se ei ollut yhtään sen parempi tai huonompi kuin muutkaan. Pienlehdet olivat kaikki tylsiä; niissä lahjakkuus oli ohutta ja laimeansorttista. Louiella oli menossa 15. tai 16. numero.

"Se oli oikeasti sen naisen talo," sanoi Louie muistellen toissailtaa. "Se sanoi että se oli sen talo ja että kaikkien olisi pitänyt häipyä sieltä."

"Ristiriitaiset tavoitteet ja unelmat. Ne aiheuttavat aina ongelmia ja niitä on aina, ristiriitaisia tavoitteita ja unelmia. Sitä paitsi, se oli sen talo," sanoi Eric.

"Minä luulen että kokeilen yhtä noista kaljoista," sanoi Gloria. Hän nousi ylös , puki päälleen ja haki lämpimän kaljan. Hyvännäköinen professori, Eric ajatteli.

He istuivat ja yrittivät saada kaljat alas.

"Kiinnostaako ketään televisio?" kysyi Louie

"Vielä uskallatkin!," sanoi Gloria.

Äkkiä kuului ikään kuin suunnaton räjähdys, joka vavisutti seiniä.

"Jeesus!" sanoi Eric

"Mikä se oli?" kysyi Gloria.

Louie meni ovelle ja aukaisi sen. He olivat toisessa kerroksessa. Oven takana oli parveke. Itse motelli oli rakennettu uima-altaan ympärille. Louie katsoi alas.

"Tätä ette kyllä usko, mutta tuolla on ainakin kolmesataa kiloinen tyyppi uima-altaassa. Räjähdys, joka kuultiin, tuli siitä, kun se hyppäsi veteen. En ole koskaan nähnyt niin isoa tyyppiä. Se on valtava. Ja sillä on joku kaveri mukana, sekin ainakin kakssataa kiloinen. Näyttää sen pojalta. No nyt se poika aikoo hypätä altaaseen. Varokaa!"

Toinen räjähdys. Seinät vavahtelivat jälleen. Vesi loiskahti altaasta yhtenä suurena suihkuna.

"No nyt ne uivat rinta rinnan. Mikä näky!"

Eric ja Gloria tulivat ovelle ja katsoivat ulos.

"Tämä on aika riskialtis tilanne," sanoi Eric.

"Miten niin?"

"No, kun me tässä katselemme tuota kaikkea läskiä tuolla alhaalla, meille tulee pian halu huudella jotakin tyhmää heille. Hyvin lapsellista tietenkin. Mutta mitä tahansa voi tapahtua tällaisessa krapulassa."

"Jep, voin kuvitella heidän juoksevan tänne ylös ja takovan oveamme," sanoi Louie. "Miten me oikein selviämme viidestäsadasta kilosta?"

"Ei mitenkään, ei vaikka olisimme paremmassa kunnossa."

"Näin huonossa kunnossa, ei mitään toivoa."

"Niin."

"HEI LÄSKIPERSE!" Louie huusi alas.

"Voi ei," sanoi Eric, "Voi ei, älä, minulla on huono olo..."

Molemmat lihavat miehet tähyilivät ylös uima-altaasta. Kummallakin oli yllään vaaleansiniset uimahousut.

"Hei, läskiperse!" huusi Louie. "Jos sä pieraisisit, niin merilevää lentäisi täältä Bermudalle!"

"Louie," sanoi Eric,"ei tuolla alhaalla mitään merilevää ole."

"Altaassa ei ole yhtään merilevää, läski!" kirkui Louie. "Sä oot varmaan tunkenut sen perseeseesi!"

"Voi hyvä Luoja," sanoi Eric, "Minä olen kirjailija, koska olen pelkuri, ja nyt joudun kohtaamaan äkillisen ja väkivaltaisen kuoleman."

Miehistä lihavampi nousi ylös uima-altaasta ja pienempi tuli perässä. Heidän tulonsa portaissa kuului hyvin yläkertaan, plop, plop, plop. Seinät tärisivät.

Louie sulki oven ja kiinnitti turvaketjun.

"Mitä tällä on tekemistä säädyllisen ja innostavan kirjallisuuden kanssa?", kysyi Eric.

"Ei kai mitään", Louie vastasi.

"Minua pelottaa," sanoi Gloria.

"Meitä kaikkia pelottaa," sanoi Louie.

Sitten he olivat ovella. BAM, BAM, BAM, BAM!

"Niin?" Louie vastasi. "Mitä nyt?"

"Avatkaa tämä vitun ovi!"

"Ei täällä ole ketään," sanoi Eric.

"Me annetaan teille paskiaisille opetus!"

"Niin kyllä, oi hyvät herrat, antakaa meille oikein kunnon opetus, kiitos!" sanoi Eric

"No miksi sinä nyt noin sanoit?" Gloria ihmetteli.

"Perkele," sanoi Eric, "Yritän vain päästä niiden kanssa sopimukseen."

"Avatkaa ovi tai tulemme läpi!"

"Antaa tulla vain," sanoi Louie. "Katsotaan, mitä saatte aikaiseksi."

He kuulivat, kuinka liha painautui ovea vasten. He tuijottivat, kuinka ovi alkoi taipua ja antaa periksi.

"Sinä ja vitun pienlehtesi," sanoi Eric.

"Se on ihan hyvä lehti."

"Auttakaa minua pönkäämään tätä ovea," sanoi Eric.

He seisoivat ja työnsivät ovea massiivista painoa vastaan. Ovi alkoi hajota. Sitten he kuulivat uuden äänen huutavan. "Hei, mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu!"

"Minä aion antaa näille vittupäille opetuksen, sitä täällä tapahtuu!"

"Jos sinä murrat sen oven niin minä soitan poliisit paikalle!"

"Mitä?"

Ovi taipui vielä kerran, sitten tuli hiljaista. Lukuunottamatta keskustelun ääniä.

"Minä olen ehdonalaisessa ryöstön ja pahoinpitelyn vuoksi. Ehkä pitäisi ottaa rauhallisemmin."

"Joo, rauhoitu, et sinä halua vahingoittaa ketään."

"Mutta ne pilasivat minun uintini."

"Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin uiminen, hyvä mies."

"Jep, esimerkiksi syöminen", sanoi Louie oven läpi.

BAM! BAM! BAM! BAM!

"Mitä te haluatte?" kysyi Eric.

"Kuulkaa jätkät! Jos kuulen vielä yhdenkään äänen, pienenkään pihahduksen, minä tulen sisään!"

Eric ja Louie olivat hiirenhiljaa. He kuulivat kahden lihavan miehen laskeutuvan portaita alas.

"Minä luulen, että me olisimme selvinneet niistä," sanoi Eric. "Lihavat tyypit eivät osaa liikkua. Ne ovat helppoja."

"Jep," myönsi Louie, "olisimme selvinneet niistä. Siis, jos me oltaisiin tosissaan haluttu."

"Meiltä loppui kaljat," sanoi Gloria, "Minulle kyllä kelpaisi kylmä kalja. Hermoni ovat lopullisesti riekaleina."

"Ok, Louie," sanoi Eric, "mene ja hae kaljaa, minä maksan."

"Eiei," sanoi Louie, "mene sinä hakemaan ne. Minä maksan."

"Minä maksan," sanoi Eric," ja pistetään Gloria hakemaan."

"Ok" Louie suostui.

Eric antoi Glorialle rahat ja ohjeet, he aukaisivat oven ja päästivät hänet ulos. Uima-allas oli tyhjä. Oli mukava Kalifornian aamu, sumuinen ja seesteinen.

"Sinä ja vitun pienlehtesi," sanoi Eric.

"Se on ihan hyvä lehti," Louie puolustautui, "yhtä hyvä kuin muutkin."

"Luultavasti olet oikeassa."

Sitten he seisoivat ja istuivat ja istuivat ja seisoivat ja odottelivat Glorian paluuta ja kylmää kaljaa.