Make your own free website on Tripod.com

Friedrich
Nietzsche:

Näin
puhui
Zarathustra

Uudesta epäjumalasta

Jossakin on vielä kansoja ja laumoja, ei kuitenkaan meillä veljeni: täällä on valtioita.

Valtio? Mikä se on? Kas niin! Aukaiskaa nyt korvanne, sillä nyt minä sanon teille sanani kansojen kuolemasta.

Valtio on nimeltään kaikista kylmistä hirviöistä kylmin. Kylmästi se valehteleekin: ja tämä valhe ryömii sen suusta: “Minä, valtio, olen kansa.”

Valhe se on! Luovia ne olivat, jotka loivat kansat ja ripustivat uskon ja rakkauden heidän ylleen: näin he palvelivat elämää.

Hävittäjiä ne ovat, jotka virittävät ansoja monille ja sanovat niitä valtioiksi: he ripustavat miekan ja sata himoa heidän ylleen.

Missä vielä on kansaa, se ei ymmärrä valtiota ja vihaa sitä pahana silmänä ja syntinä tapoja ja oikeuksia vastaan.

Valtioksi minä sanon sitä, missä kaikki ovat myrkynjuojia, hyvät ja huonot: valtioksi, missä kaikki kadottavat itsensä, hyvät ja huonot: valtioksi, missä kaikkien verkkaista itsemurhaa sanotaan - “elämäksi”.

Katsokaa näitä tarpeettomia! He varastavat omikseen keksijäin teokset ja viisaiden aarteet: sivistykseksi he sanovat varkauttansa - ja kaikki käy heille sairaudeksi ja rasitukseksi!

Katsokaa näitä tarpeettomia! Sairaita he ovat aina, ja oksentavat sappeansa ja sanovat sitä sanonmalehdeksi. He nielevät toisiansa eivätkä voi edes toisiansa sulattaa.

Katsokaa näitä tarpeettomia! Rikkauksia he hankkivat ja tulevat siitä köyhemmiksi. Valtaa he tahtovat ja ensiksi vallan murtoraudan, paljon rahaa - nämä kykenemättömät!

Katsokaa, kuinka ne kiipeävät, nämä nopsat apinat! Ne kiipeävät toistensa yli ja reuhtovat itsensä siten lokaan ja syvyyteen.

Valtaistuimen luo he kaikki pyrkivät: heidän hulluutensa se on - ikäänkuin onni istuisi valtaistuimella! Usein istuu loka valtaistuimella - ja usein myös valtaistuin loassa.

Hulluja ovat he minusta kaikki ja kiipeäviä apinoita ja ylenkuumia. Pahalle haisee heidän epäjumalansa, tuo kylmä hirviö: pahalle ne haisevat kaikki tyynni, nuo epäjumalanpalvelijat.

Minun veljeni, tahdotteko siis tukehtua heidän kitojensa ja himojensa huuruihin! Särkekää toki ennemmin ikkuna ja hypätkää ulos!

Väistäkää toki pahaa hajua! Poistukaa noiden tarpeettomien epäjumalanpalvelusta!

Väistäkää toki pahaa hajua! Poistukaa näiden ihmisuhrien höyrystä!

Vapaa on Maa vielä nytkin suurille sieluille. Tyhjänä on vielä monta paikkaa yksinäisille ja kaksinaisille, joiden ympärillä leyhyy tyventen merten tuoksu.

Vapaa on vielä suurille sieluille vapaa elämä. Totisesti, joka vähän omistaa, hänet sitä vähemmän omistetaan: ylistetty olkoon pieni köyhyys!

Siinä, missä valtio lakkaa, siinä vasta alkaa ihminen, joka ei ole tarpeeton: siinä alkaa välttämätön laulu, ainutkertainen ja korvaamaton sävelmä.

Siinä, missä valtio lakkaa, - katsokaa sinne, minun veljeni! Ettekö näe sitä, sateenkaarta ja yli-ihmisen siltoja? -

Torin kärpäsistä

. . . Maailmassa eivät parhaatkaan asiat ole vielä minkään arvoisia, ellei ole joku, joka ne ensin esittää: suuriksi miehiksi sanoo kansa näitä esittäjiä.

Vähän ymmärtää kansa suurta, se on: luovaa. Mutta kaikkia suurien asioiden esittäjiä ja näyttelijöitä se tajuaa.

Uusien arvojen keksijöitä maailma kiertää: - näkymättä se kiertää. Mutta näyttelijöitä kiertää kansa ja maine: niin se on "maailman menoa".