Rappio ja tuho

Oli maanantai-iltapäivä Nälkäinen Timantti -nimisessä baarissa. Sisällä oli vain kaksi ihmistä, Mel ja baarimikko. Maanantai-iltapäivä Los Angelesissa on perseestä - jopa perjantai-ilta on perseestä - mutta erityisesti maanantai-iltapäivä. Baarimikko, nimeltään Carl, juopotteli tiskin alta ja seisoskeli lähellä Meliä, joka nuokkui laiskasti vihreän oluttuoppinsa kanssa.

"Mun pitää kertoa sulle jotain", sanoi Mel.

"Anna tulla", sanoi baarimikko.

"No, mulle soitti tässä yhtenä iltana yks tyyppi jonka kanssa mä työskentelin Akronissa. Se menetti työpaikkansa ryyppäämisen takia ja se nai jonkun sairaanhoitajan ja tämä hoitaja elättää sitä. En mä juurikaan välitä tollasista ihmisistä - mutta sä tiiät minkälaisia ihmiset on, ne ikäänkuin ettii tukea susta."

"Niin", sanoi baarimikko.

"Kuitenkin, ne soittaa mulle... hei kuule, anna mulle uusi kalja, tää paska maistuu hirveältä."

"Ok, mutta juo se vaan nopeammin, se alkaa tunnissa väljähtyä."

"Selvä pyy. . . Ne sanoo että ne on ratkaisseet lihapulan - ja mä mietin ‘minkä vitun lihapulan?’ - ja että mun pitäis tulla kylään. Eikä mulla oo muutakaan, niin mä meen kylään. Ramseilla on ottelu ja tämä tyyppi, Al, se aukaisee teeveen ja me katsellaan. Erica, sen naisen nimi siis, se on keittiössä ja tekee salaattia ja mä oon tuonut pari sixpakkia. Mä sanon terve, Al avaa muutaman pullon, on mukavan lämmin, uuni on kuuma.

"No, on oikein mukavaa. Ne näyttää kuin ne ei ois riidelly muutamaan päivään ja suhde on hyvällä pohjalla. Al sanoo jotain Reaganista ja työttömyydestä mutta en mä osaa ottaa kantaa, se kaikki vaan kyllästyttää mua. Kato, se on mulle ihan sama kuinka mätä tää maa oikein on, kunhan mä ite selviän."

"Niin", sanoi baarimikko ja otti ryypyn tiskin alta.

"Okei. Se ämmä tulee ja istuu ja juo kaljaansa, se Erica. Hoitsu. Se sanoo, että kaikki lääkärit kohtelee potilaita kuin karjaa. Se sanoo, että kaikki lääkärit vain ajattelee itteään. Ne aattelee, ettei niitten oma paska haise. Se ottaa ennemmin Alin kuin yhdenkään elävän lääkärin. Eikö ookkin kumma ajatus, vai?"

"En oo koskaan tavannut Alia", sanoi baarimikko.

"No, me pelataan korttia ja Ramsit on häviöllä, ja parin erän jälkeen Al sanoo mulle, ‘Tiedätkö, mulla on omituinen vaimo. Se tykkää jos joku kattelee kun me tehdään hommat.’ ’Näin on,’ se vaimo sanoo,’se todella kiihottaa mua.’ Ja Al sanoo,’Mutta on niin hankalaa saadaan ketään katselemaan. Sitä luulisi että olisi helppoa saada joku katselemaan mutta se on helvetin hankalaa.’"

"Mä en kommentoi mitään. Mä otan kaks korttia ja korotan vitosella. Ämmä panee omat kortit pöydälle ja Al panee omat korttinsa pöydälle ja ne kummatkin nousee seisomaan. Ämmä harppoo huoneen poikki ja Al seuraa. ‘Senkin huora,’ se sanoo, ‘sinä vitun huora!’ Tää jätkä sanoo omaa muijaansa huoraksi. ‘Senkin huora!’ se huutaa. Se ahdistaa ämmän huoneen nurkkaan ja alkaa läiskiä sitä, repii siltä puseron päältä. ‘Senkin huora!’ se huutaa taas, ja lyö ämmää ja kaataa sen lattialle. Ämmän hame repeää ja se alkaa potkiin ja kiljuun."

"Jätkä nostaa ämmän ylös ja imuttaa sitä, sitten heittää sen sohvalle. Se tulee ämmän päälle, imien sitä ja repien vaatteita päältä. Sitten se jätkä ottaa siltä sen pikkuhousut ja on täysillä hommissa. Ja samalla kun se on hommissa se vilkuilee, että katselenko minä. Myös se ämmä näkee, et mä katselen ja se alkaa kiemurrella kuin joku käärme. Ne on kuumina hommissa ja hoitelee ne loppuun asti; ämmä nousee ja menee kylpyhuoneeseen ja Al menee keittiöön hakemaan lisää olutta. ‘Kiitti,’ se sanoo kun se palaa, ‘susta oli paljon apua.’"

"Mitä sitten tapahtui?" baarimikko kysyi.

"No, sitten Ramsit saa viimein maalin ja teeveessä on kauhea mekkala, ja sitten ämmä tulee kylpyhuoneesta ja menee keittiöön."

"Al alkaa taas jauhaa Reaganista. Se sanoo että tämä on rappion ja tuhon alkua länsimaille, juuri niinkuin Spengler väittää. Kaikki on niin ahneita ja rappeutuneita, mätä on niinku niin syvällä. Se jatkaa tuota samaa jonkin aikaa."

"Sitten Erica kutsuu meidät aamiaiselle, ja pöytä on katettu ja me istutaan sen ääreen. Se haisee hyvältä - se on jotain paistia. Sen päällä on ananasviipaleita. Se näyttää ihan koiven yläosalta; mä näen melkein niinku jonkun polven siinä."

"’Al’, mä sanon, ‘tuo näyttää ihan kuin ihmisen jalalta polvesta ylöspäin.’

’Tuo’, Al vastaa, ‘on juuri sitä miltä se näyttää.’"

"Sanoiko se ihan tosi niin?", baarimikko kysyi, ottaen jälleen tiskin alta ryypyn.

"Jep", vastasi Mel, " ja jos sä kuulet jotain tollasta, sitä ei heti tiedä mitä ajattelis. Mitä sä ite ajattelisit?"

"Mä ajattelisin", sanoi baarimikko, "että tyyppi laskee leikkiä."

"Tottakai. Niinpä mä sanon, ‘Upeeta, leikkaa mulle mukava siivu.’ Ja niin Al leikkaakin. Lisäksi oli perunamuussia ja kastiketta, maissia, lämmintä leipää ja salaattia. Siinä oli helkkaristi oliiveja. Al sanoo, ‘Kokeilepa hieman tuota vahvaa sinappia sen lihan kanssa, se sopii hyvin.’ Ja niin mä laitan sitä vähän. Liha ei maistu hullummalta.

" ‘Kuule Al’, mä sanon, ‘ tää ei oo yhtään hassumpaa. Mitä se on?’ ‘Se on niinkuin mä sanoin, Mel, ‘, se vastaa, ‘ se on ihmisen jalka, varren yläosa. Se on yks 14-vuotias kakara joka me löydettiin liftaamassa Hollywood Bulevardilla. Me otettiin se kyytiin, annettiin ruokaa ja se katseli kun Erica ja mä nussittiin, kolmen tai neljän päivän ajan, ja sitten me kyllästyttiin siihen ja tapettiin se, putsattiin sen sisälmykset pois ja heitettiin ne roskikseen, ja viskattiin loppu kroppa pakastimeen. Se on pirun paljon parempaa kuin kana, vaikkakaan mun mielestä ei niin mahdottoman hyvää’"

"Sanoiko se ihan tosi niin?", baarimikko kysyi, ottaen jälleen uuden ryypyn baaritiskin alta.

"Se sanoi ihan tosi niin," vastasi Mel. "Anna mulle uusi kalja."

Baarimikko antoi Melille uuden oluen. Mel jatkoi, "No, mä uskon vieläkin että se heittää huulta, tiiätkö, joten sanon, ‘ Selvä, annapa mun tsekata sun pakastimes.’

Ja Al sanoo, ‘Tottakai - tänne päin.’ Ja se avaa pakastimen ja siellä se kroppa on, puolitoista jalkaa, kaks käsivartta ja pää. Se on siivuttu ihan tosta vaan. Se näyttää oikein siistiltä, mutta ei kovinkaan huvittavalta mun mielestä. Pää kattelee siinä ja silmät on auki ja siniset, ja kieli törröttää ulkona ja se on jäätyny alahuuleen kiinni.

" ‘Jeesus Kristus, Al,’ mä sanon sille, ‘ sä oot murhaaja - tää on uskomatonta, tää on ihan sairasta!’

‘Kasva jo aikuiseks, ‘ se sanoo, ‘ihmisiä tapetaan sodissa miljoonia ja siitä annetaan mitaleita. Puolet tän maailman ihmisistä kuolee nälkään sillä aikaa, kun me istuskellaan ja katotaan teeveetä.’

"Mä sanon sulle, Carl, että ne keittiön seinät rupes pyörimään. Mä näen joka puolella sen pään, kädet, sen palotellun jalan... tollanen murhattu ruumis on niin helvetin hiljainen, jotenki sitä ajattelis, että murhatun ruumiin pitäis kirkua tai jotain, en mä tiiä..."

"No, kuitenkin, mä menen tiskialtaan viereen ja alan oksentaa. Mä ryynään aika kauan. Sitten mä sanon Alille, että mun pitää häipyä. Etkö säkin ois halunnu häipyä sieltä, Carl?"

"Ja nopeasti", Carl sanoi, "hyvin nopeasti."

"No, Al tulee etuovelle ja sanoo, ‘Kuuntele - ei se ollut murha. Ei murhaa ole olemassakaan. Sun täytyy vain päästä eroon noista harhaluuloista, jotka suhun on istutettu, ja sä oot vapaa mies - vapaa, ymmärätkö sä?’ " " ‘Painu vittuun siitä oven eestä, Al - mä häivyn täältä.’ "

"Se tarttuu mua rinnuksista ja alkaa repiä mun paitaa. Mä lyön sitä turpaan mutta se vaan repii mun paitaa. Mä lyön sitä uudestaan ja uudestaan mutta se ei vaikuta siihen mitään. Ramsit pelaa vielä teeveessä. Mä yritän häipyä ovea kohti, mutta sen vaimo ilmestyy paikalle, tarttuu muhun ja alkaa suudella mua. Enkä mä tiedä, mitä mä tekisin. Se on voimakaskroppanen nainen. Se osaa kaikki hoitajien temput. Mä yritän päästä irti mut en onnistu. Sen suu on vasten mun suuta, se on yhtä hullu kuin sen mieskin. Mulla alkaa stondata. Mä en voi sille mitään. Se ei oo naamalta mitenkään hääppöinen mutta sillä on kivat sääret ja iso perse ja sillä on tosi tiukka puku. Se maistuu keitetyiltä sipuleilta ja sen kieli on paksu ja jonkun mömmön peitossa, mutta sillä on uusi puku - vihreä - ja kun mä nostan helmaa ylemmäs, mä nään sen pikkuhousut, verenpunaiset, ja se kiihottaa mua todella ja mä katon olkapään yli ja nään Alin, se seisoo kyrpä ulkona ja katselee meitä."

"Mä heitän ämmän sohvalle ja siinä me ollaan hommissa, Al seisoo vierellä ja huohottaa raskaasti. Me nussitaan siinä kaikki yhdessä, varsinainen trio, sitten mä nousen ja alan keräillä vaatteitani. Menen kylppäriin, huuhdon naamani kylmällä vedellä, kampaan tukkani ja tulen ulos. Ne molemmat istuu sohvalla ja kattoo teeveestä jalkapallomatsia. Al on aukassu mulle kaljan ja mä istun alas ja juon sitä, polttelen röökiä. Siinä kaikki."

"Sitten mä nousen ylös ja sanon et mä meen. Ne molemmat sanoo näkemiin ja Al sanoo et mä voisin soittaa ihan milloin halusin. Sitten mä poistun rakennuksesta kadulle, hyppään autooni ja ajan pois. Ja siinä koko juttu."

"Etkö sä mennyt poliisin puheille?" kysyi baarimikko.

"No, sähän tiedät, Carl, se on vaikeeta - ne ikäänkuin adoptoivat mut perheeseen. Ei ne yrittäny salata multa mitään."

"Mä näen asian niin, että sä oot syyllinen avunantoon murhassa."

"Mutta kun mä aloin aatella, Carl, että ei ne ihmiset vaikuttanu mitenkään pahoilta ihmisiltä. Mä oon nähnyt ja inhonnut sellaisia ihmisiä, jotka ei oo koskaan tappanu ketään. En mä tiiä, se on niin sekavaa. Mä jopa kuvittelen, että se tyyppi siellä pakastimessa oliskin vain niinku joku jättimäinen jäätyny jänis..."

Äkkiä baarimikko vetäisi Lugerin tiskin alta ja tähtäsi sillä Meliä.

"Okei", hän sanoi, "sä olet liikkumatta sen aikaa, kun mä soitan poliisille."

"Oota, Carl - tää juttu ei oo sun päätäntävallassa."

"Totta helvetissä on! Mä oon kunniallinen kansalainen! Ette te kusipäät niin vain voi mennä ja pistellä ihmisiä pakastimeen. Mä voin vaikka olla seuraava!"

"Hei, Carl, kato muhun! Mun pitää kertoo sulle yks juttu..."

"Ok, anna tulla."

"Se juttu oli paskaa."

"Siis tuo, minkä sä just kerroit?"

"Jep, se oli pelkkää paskaa. Suuri vitsi. Mä kusetin sua. No niin, pistä tuo pyssy pois ja kaada mulle viskiä ja vettä."

"Ei tuo juttu ollut paskaa."

"Justhan mä sanoin että oli."

"Ei tuo ollut paskajuttu - siinä oli liian paljon yksityiskohtia. Kukaan ei kertoile tollasia juttuja. Ei toi oo mikään vitsi. Kukaan ei vitsaile tolleen."

"Mähän sanoin sulle että se oli paskaa, Carl."

"En mä voi sitä millään uskoa."

Carl kurottautui vasemmalle puolelleen ja tavoitteli puhelimen luuria. Puhelin lojui baaritiskillä. Saman aikaisesti Mel tarttui olutpulloon ja humautti sillä Carlia kasvoihin. Carl pudotti aseen ja piteli kasvojaan. Mel loikkasi notkeasti tiskin yli, löi häntä uudemman kerran - tällä kertaa korvan taakse - ja Carl tipahti. Mel nosti Lugerin, tähtäsi tarkasti, painoi liipasinta kerran. Sen jälkeen hän laittoi aseen ruskeaan paperipussiin, loikkasi takaisin baarin puolelle ja käveli ulos ovesta kadulle. Pysäköintiaika oli jo loppunut hänen autonsa vieressä olevasta parkkimittarista, mutta sakkolappua ei näkynyt. Hän astui autoonsa ja ajoi pois.