Vuonna 1419 lähti pääasiassa käsityöläisiä mutta myös virkamiehiä käsittäviä joukkoja Prahasta - jossa kuningas Wenceslas oli ahdistellut hussilaisia kapinallisia - ja perusti maan eri osiin omia yhdyskuntiaan. Näistä ensimmäinen syntyi paikalle, jolle annettiin Taaborin vuoren nimi, ja asukkaita sanottiin taaborilaisiksi. Tämän jälkeen perustettiin samanlaisia yhdyskuntia myös kaupunkeihin.

Taaborilaiset julistivat luokkasotaa:

Kaikki jalosukuiset, herrat ja ritarit, lyötäköön maahan ja hävitettäköön metsissä sukupuuttoon lainsuojattomina.

Erityisesti vihattiin rikkaita kauppiaita ja kaupunkien asukkaita. Taaborilaiset olivat anarkokommunisteja. Verot, korot ja kaikenlainen yksityisomaisuus kiellettiin; ei siedetty minkäänlaista esivaltaa. Kun monet taaborilaiset kieltäytyivät tekemästä työtä, yhteisöt ryhtyivät ryöstämään ympäristön yhdyskuntia.

Levitessään Saksaan ja Ranskaan tämä kiihkeä liike sai yhä väkivaltaisempia muotoja. Joitakin vuosia myöhemmin liikkeen wurzburgilainen johtaja julisti, että pappien surmaaminen oli ansiokas teko, ja taaborilaisjoukot hävittivät Muhlhausenissa munkki- ja nunnaluostareita, kunnes heidän joukkonsa tuhottiin.